Levy on mielestäni Kuolleiden Intiaanien levyksi liian pitkä (kuten Puuluuranko). Oikeastaan kaikki kappaleet toimivat sellaisenaan hyvin, mutta en oikein osaa hahmottaa kokonaisuutta niistä. Varsinkin kun Viimeinen pari ilmasta alas on julkaistu jo aiemmin. Jos levystä olisi tehty kaksi tai kolme EP:tä, olisivat ne varmasti paljon eheämpiä kokonaisuuksia.