Olen lukenut sen kirjan about 5 kertaa. Tosi hauska ja koskettava, mielestäni. Hyvää huumoria ja itseironiaa. Paitsi se "loppulässähtys". Onneks se ei vie kun pari viimeistä sivua. Ja ihan loppulause: "...vilkaisen vain koiraani ja muistan, ettei Buster ole koskaan nähnyt minua pöllyissä" on rakastettava. Yksikään nainen ei saanut AK:ta pysymään huumeista erossa, päinvastoin. Mutta koira sai.